torstai 18. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen etappi takana

Kolme päivä, 530 kilometriä. Tahti on ollut aika tiukka, samoin kuin välillä olosuhteetkin. Päivitän tähän nopsaan ensimmäisten päivien tunnelmia. Päätin pysähtyä Rovaniemellä yhdeksi yöksi, osittain eilisen sateen ja osittain tämän blogipostauksen takia. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että satuin pääsemään sukulaisilleni yökse, vaikka he itse eivät ole kotona. Iso kiitos yösijasta Kaakalle ja Erkille!
Rovaniemen linja-autoasemalla odottelua
Matka alkoi leppoisalla 18 tunnin bussikyydillä. Oli oikeastaan hauska nähdä reitti ennalta toiseen suuntaan mentynä, pyörän selästä käsin monet maisemat näyttivät aivan erilaisilta. Perillä Nuorgamissa olin klo 00:30. Päätin ajaa vähän kylän ulkopuolelle ja ottaa nokoset taivasalla tunturissa ennen päivän koitosta. Ensimmäinen päivä osoittautuikin aikamoiseksi koetukseksi, sillä ylämäkeä riitti varmaankin sadan kilometrin edestä.
Ensimmäinen yöpyminen
Ensimmäisenä päivänä ehdin polkea noin 30 kilometrin päähän Inarista. Seuraavan päivän tavoitteeni oli päästä ainakin Saariselän ohi. Aamusta asti oli kuitenkin selvää, että päivästä on tulossa sateinen. Pienen ripsimisen jälkeen taivas aukesikin Ivaloon saapuessa, eikä loppunut kuin vasta illalla. Kylmää ja märkää kyytiä siis. Jostain kumman syystä Saariselän suurimman nousun lopussa sain aivan ihmeellisen virtapiikin, joka kestikin sitten lähes loppupäivän. Saariselkä jäi taakse, loppujen lopuksi reilustikkin. 180 kilometrin päivämatkan jälkeen ajattelin olevan aika käydä yöpuulle, olihan Rovaniemelle enää jäljellä tuo samainen 180km.
Sen lisäksi, että Puola on kaunis maa, osataan siellä myös tehdä erinomaista raakasuklaata! Maistuu sateessa ja paisteessa, tunturissa ja hiekkarannalla.
Kolmas päivä alkoi kylmissä ja kosteissa merkeissä, eivät tavarat tietysti Lapin yössä olleet kuivuneet. Pienen pohdinnan ja muutaman puhelun jälkeen päätin pitää tämän välietapin Rovaniemellä. Tavarat kuivaksi ja poika saunomaan (pyydän anteeksi erittäin typerää viittausta)! Edessä oli taas reilu 180 kilometriä poljettavaa, keli oli onneksi kohtuullisen hyvä ja takatuuli voimakas. Matka etenikin nopeasti, muutaman kymmentä kilometriä Rovaniemen ulkopuolella tapasin puolalaisen ja saksalaisen pyöräreissaajan, ja lyöttäydyimme yhteen Joulupukin kylälle asti. Pyöräjunassa oli yllättävän paljon kevyempi ajaa kuin yksin. Samalla toisten kanssa kokemusten jakaminen palautti vähän maanpinnalle, itse sitä tuntee kolmen päivän jälkeen olevan kuin mikäkin maailmanomistaja, kun saksalainen pyöräkumppani oli ollut jo 12 viikkoa matkassa, kulkien Englannin, Skotlannin, Norjan, Ruotsin ja nyt Suomen läpi... Ehkä minäkin vielä joskus.
Sadepäivän apetta: luomutomaattia, savutofua ja Jaksamisleipää! Kannattaa tutustua jälkimmäisimpään, itselleni siitä on muodostunut oleellinen osa jokapäiväistä ruokavaliota niin kotona kuin reissussa.
Mitä tähän mennessä on päällimmäisinä jäänyt mieleen? Nukkuminen taivasalla yöttömässä yössä, huimat tunturimaisemat, pyöräkilpailut porojen kanssa, Saariselältä alkanut flow-tila sekä hyvät eväät. Saa nähdä mitä tulevat päivät pitävät sisällään, en ole vielä päättänyt pidänkö huomenna helpomman päivän vai jatkanko samaa kovaa tahtia. Palaan asiaan kunhan pääsen Jyväskylään, luultavasti sunnuntaina (tahdista riippuen tietty).
Pakollinen "jalka molemmilla puolilla napapiiriä" -kuva
-Kalle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.