Kolmas Ekolo aukeaa joulukuun alussa!

Viime keväänä tuli täyteen 10 vuotta siitä, kun Ekokauppa Ekolo avasi ovensa Jyväskylän yläkaupungilla. Pienestä puodista ollaan kymmenessä vuodessa otettu aika harppaus. Jyväskylän myymälä on muuttanut isompiin tiloihin keskustan Jyväskeskukseen, Helsingin Hakaniemeen avasimme myymälän 2007. Ekololla on myös vireä nettikauppa ja kohisten kasvava jälleenmyyjille tarkoitettu tukkupuoli. Tällä hetkellä tuomme mahaan yli 400 erilaista luomu- ja ekotuotetta.

Ja juhlavuoden pohjimmaisena sokerina: avaamme joulukuun alussa uuden upean sataneliöisen myymälän ihan Helsingin ydinkeskustaan!

Kolmas Ekolo avaa ovensa 1.12.2014, osoitteessa Ateneuminkuja 2. Myymälä löytyy Aikatalosta, Ateneumin taidemuseon takaa:

Myymälätilaa on remontoitu suorastaan ennätysvauhtia marraskuun ajan. Seinät ovat saaneet pintaansa uutta maalia ja hyllyjen paikat ovat hahmottuneet. Onneksi meillä on ollut ahkeria (ja söpöjä) apulaisia!   

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että hyllyt ja kassapöydät ovat pystyssä, jääkaapit ja irtomyyntiastiat paikallan. Tällä hetkellä täytämme hyllyjä ihanilla luomuherkuilla. Uuteen myymälään on tulossa mm. suorastaan mahtava teeosasto! 

Vielä viimeiset loppurutistukset ja sitten:

Avajaisviikolla Ekolo Aikatalossa on luvassa huipputarjouksia, maistiaisia ja muuta juhlahumua. Remontin edistymistä ja Ekolon meininkiä pääsee nyt seuraamaan myös Instagramissa!

Pysykäähän kuulolla :)

Kokonaisvaltainen katse kehitysyhteistyöhön: Ekosysteemipalvelut

Ekolon kehitysyhteistyöprojektien taustojen kartoitus jatkuu. Edellisessä postauksessa selvittelin tai kertasin lukijalle ekosysteemien perustavanlaatuista rakennetta energiankulun suhteen. Se on pohja kaikelle toimintamme ekologisen taloudellisuuden tai epätaloudellisuuden pohdinnalle. Siinä, missä energiataseet antavat viitteitä määrällisen tuhlailumme tasoista, ekosysteemipalveluiden käsite auttaa meitä hahmottamaan laadullista vaikutustamme ympäristöön. Utilitaristiseen sävyyn, eli oman hyötymme kautta, tosin. Koska nyt on tarkoitus selventää ajatustamme ihmisen ja muun luonnon (eli myös humanitaarisen, luonnonsuojelullisen ja eläinoikeustyön) välisestä riippuvuudesta, näkökulma kuitenkin sopinee kuvioon. 

Planeettamme energiatalous lepää siis kasvien varassa: niiden pohjatyö takaa ravinnon eläimille. Myös fossiilinen energia on kauan aikaa sitten sidottua, tiiviisti maahan varastoitunutta auringon energiaa. Ravinnon lisäksi me eläimet tarvitsemme elävää kasvillisuutta muillakin tavoin. Kasvillisuus synnyttää aineenvaihdunnassaan happea hengitettäväksemme, säätelee ilmastoa, haihduttaa vettä ja pitää siten yllä veden kiertoa, suojaa helteiltä, tulvilta, myrskyiltä ja eroosiolta sekä tarjoaa lääkeaineita. Kasvillisuus on eittämättä arvokasta. Mutta kuinka arvokasta? Entä vesi tai maaperä? Arvokkaampaa kuin yksi kaivos, vai kaksi? Vaiko halvempaa? Tuhlataanko vai säästetäänkö?

Tuhoutuneiden metsäalueiden uudelleenmetsittäminen sitoo maamassaa,
vähentäen eroosiota, lisäten sadetta ja kosteutta ja ylläpitäen monimuotoista eliöstöä.
(Kuva: Masarang)

Koska lajillamme on ajallisen käsityskykymme suhteen varsin rajallinen psyyke, tarvitsemme apuneuvoja voidaksemme käsittää suurten asioiden tärkeyden. Meille on ominaista tähdätä välittömiin palkkioihin ja tehdä lyhytkatseisia ratkaisuja lyhytaikaisten voittojen nimissä. Meidän lajimme käyttää tällä hetkellä niin paljon resursseja, että maapallolle muodostuneet järjestelmät eivät ehdi uudistaa niitä läheskään samaan tahtiin. Tänä vuonna luonnonvarat, joiden olisi planeetan uusiutumisnopeuden mukaisesti laskettuna pitänyt riittää meille koko vuodeksi, loppuivat jo elokuussa (WWF:n ylikulutuspäivä).

Vaikka nykyisin tiedetään melko hyvin, että planeetalla on rajansa, taloustiede ei ole ollut erityisen innokas myöntämään näitä perustavia fysiikan lakeja. Julkisuudessa ei myöskään vielä liian hyvin tiedosteta, että niin kauan kuin asumme vain tätä planeettaa, olemme riippuvaisia monista maapallon tarjoamista resursseista. Ja suurimman osan niistä tarjoavat muut elossa olevat lajit. Aivorupsut, joiden mukaan ensin pitää hoitaa ihmisten asiat ja sitten vasta luonnonsuojelu, eivät vieläkään ole kuolleet mediassa ansaitsemaansa sukupuuttoon. Ekosysteemipalveluiden käsite oli siis luotava, jotta länsimaista ihmistä voisi aina välillä muistuttaa elämän perusedellytysten  (rahallisestakin) arvosta. 

Ekosysteemipalvelut ovat luonnon tarjoamia elämän edellytyksiä, joita ilman emme voisi olla olemassa. Niihin lasketaan kuuluvaksi suorien aineellisten hyötyjen lisäksi luonnon ihmisellekin tarpeellisia toimintoja, kuten mainittu veden ja ravinteiden kierto, sateiden jakautuminen, tuottava maaperä, ilmaston säätely, terveyttämme ylläpitävät mikrobit sekä ilman puhdistuminen. Nämä ovat kaikki yhteydessä muihin olentoihin. Niitä ei tarjoa vain avaruudessa seilaava eloton taivaankappale aurinkonsa turvin, vaan koko muu murikkaamme asuttava väki. Kasvien lisäksi esimerkiksi planeettaa kanssamme asuttavat sienet ja maaperän pikkuotukset takaavat sen, että meillä on maata, jossa kasvattaa ruokamme. Tai että meillä ylipäänsä on mitään resursseja: mikäli orgaaninen aine ei hajoaisi ravinteiksi, elämä täällä loppuisi kaltaisiltamme hyvin pian. Toinen esimerkki siitä, kuinka tiiviisti tarvisemme muita eläinlajeja, ovat pölyttäjät, joiden varassa on käytännössä koko ruuantuotantomme.

Sienet ovat tärkeitä hajoittajia, ja omalta osaltaan
ne turvaavat ekosysteemien sujuvaa toimintaa
(kuva: EduPic)

Ekosysteemien vaikutusketjut ovat monimuotoisia ja vaikeasti tutkittavia. Kasvit kilpailevat keskenään ja tekevät elintärkeää yhteistyötä esimerkiksi sienirihmastojen kanssa, kasveja pölyttävät eläimet kiertävät ympäriinsä enemmän tai vähemmän erikoistuneina, ja kasvinsyöjät kilpailevat ravinnosta ja vaikuttavat kasvien runsauteen. Pedot pitävät kasvinsyöjien määriä aisoissa ja estävät yhtä lajia kilpailemasta toisia perikatoon, joissain tapauksessa vaikuttaen myös kasvilajiston monimuotoisuuteen ylläpitävästi. Huippupedot pitävät myös pienempien petojen määriä kurissa. Raadonsyöjät siivoavat ekosysteemiä ja valmistelevat ravintoa hajottajille, hajottajat vapauttavat ravinteita uuteen kiertoon. Mikrobit häärivät elintärkeinä, piilotellen jokaisella tasolla... Jatkuvasti on käynnissä lukematon verkosto vaikutussuhteita, kilpailuja, yhteistyömuotoja ja riippuvuussuhteita.

Ei siis yllättävää, että eliöyhteisöjen tasapainoon ja kokonaisuuksien muodostumiseen liittyy lukuisia teorioita. Lisäksi ko. teoriat vaikuttavat pätevän yhtäaikaa, osin jopa samoilla alueilla. Eri lajit vuorovaikuttavat keskenään niin monin tavoin, että olisi käytännössä mahdotonta yksittäistapauksesta ennustaa, mitkä lajit tulisi säästää, jotta juuri se eliöyhteisö pysyisi kunnossa. Ravintoketjuissa tapahtuu säätelyä sekä "pohjalta ylöspäin", eli resursseista huippupetoja kohti, että petojen aiheuttamaa säätelyä alempana ravintoketjuissa. On esimerkkejä siitä, että eliöyhteisö on alkanut voida selvästi huonommin, kun ihmistoimet ovat haitanneet petojen elämää alueella. Jos noukitaan esimerkki veden varasta, on huolestuttavaa arvioida, mitä tapahtuu, kun ryöstökalastus tyhjentää meriä petokaloista lähtien. Meret kun tuottavat meille esimerkiksi suurimman osan hapestamme.

Alan tutkimisen vaikeus ja populaatiovaikutusten yllättävyys viittaavat siihen, että tapauskohtainen ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa. Monimuotoisten, hyvinvoivien ekosysteemien säästäminen sellaisinaan olisi perusteltua. Eri alueilla elävät eri eläinlajit voisi näin ajatellen nähdä arvokkaina ja paikkaansa puolustavina, jopa moraalisesti velvoittavina yksikköinä.

Ekosysteemipalveluidenkin tutkimisessa ollaan vielä aluillaan. Palveluiden merkittävyyden arvioinnissa, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen huomioimisessa, taloudellisessa painottamisessa ja monessa muussa voidaan vielä mennä mönkään. Ekosysteemipalveluita ei vielä ole onnistuttu täysin yhdistämään luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävän suojelutyöhön, vaikka joitain kannustavia esimerkkejä onkin jo. Käsitteistön avulla voidaan kuitenkin hiljalleen hahmottaa ekosysteemien tuhon moninaisia seurauksia. Jos ajatellaan suoria ekosysteemipalveluiden hyötyjä, kuten tuottavaa maaperää, kuivuuden estoa tai sääsuojaa, palveluiden katoamisesta kärsivät eniten vähävaraisimmat asukkaat. Joko suoraan paikallisesti tai kauempana tapahtumapaikasta, globaalien seurausten iskiessä. Ko. elinehtojen säilymiselle ei ole aiemmin asetettu rahallista arvoa, eikä niillä, joita menetykset ovat pahiten koetelleet, ole ollut kuuluvaa ääntä tai resursseja nostaa tappiotaan näkyville. (Joitain hienoja projekteja lukuunottamatta). Siksi ekosysteemien laajamittainen hävitys on tähän asti nähty taloudellisesti voitokkaana. Kun siis aletaan pyrkiä laajamittaisemmin luonnon monimuotoisuutta ylläpitävään, kokonaisvaltaisempaan näkökulmaan, kyse ei ole "vain luonnonsuojelusta". Sen sijaan pyritään myös humanitaarisesta näkökulmasta kannattavaan järkevyyteen, joka pitää yllä omankin lajimme elinehtoja.

Lähteitä ja lisätietoa:

Heijden, M. Van Der, Klironomos, J., Ursic, M., Moutoglis, P., Streitwolf-Engel, R., Boller, T., Wiemken, A. & Sanders, I. 1998. Mycorrhizal fungal diversity determines plant biodiversity, ecosystem variability and productivity. Nature 396, 69-72

Hejden, M. Van Der, Bardgett, R & Straalen, N. Van, 2008. The unseen majority: soil microbes as drivers of plant diversity and productivity in terrestrial ecosystems.  Ecology Letters 11: 296-310

Levi, T. & Wilmers, C. 2012. Wolves-coyotes-foxed: a cascade among carnivores. Ecology 93: 921-929

Malloch, D., Pirozynski, K. & Raven, P. 1980. Ecological and evolutionary significance of mycorrhizal symbioses in vascular plants (A Review). PNAS 77(4): 2113-2118

Miller, B. 2001. The Importance of Large Carnivores to Healthy Ecosystems. Endangered Species UPDATE 18(5): 202-210

Naidoo, R., Balmford, A., Constanza, R. ym. 2008. Global mapping of ecosystem services and conservation priorities. PNAS 105(28): 

Nelson, E., Mendoza, G., Regetz, J., Polasky, S. ym. 2009. Modeling multiple ecosystem services, biodiversity conservation, commodity production, and tradeoffs at landscape scales. Frontiers in Ecology and the Environment 7(1): 4-11

Requena, N., Perez-Solis, E., Azcön-Aguilar, C., Jeffries, P. & Barea, J. 2001. Management of Indigenous Plant-Microbe Symbioses Aids Restoration of Desertified Ecosystems. Applied Environmental Microbiology 67:2495-2498 

Schmitz, O. 2003. Top predator control of plant biodiversity and productivity in an old-field ecosystem. Ecology Letters 6(2): 156-163

Sergio, F., Caro, T., Brown, D., Clucas, B., Hunter, J., Ketchum, J., McHugh, K. & Hiraldo, F. 2008. Top predators ad Conservation Tools: Ecological Rationale, Assumptions, and Efficacy. Annual Review of Ecology, Evolution, and Systematics 39: 1-19

Sinclair, A. 2003. Mammal population regulation, keystone processes and ecosystem dynamics, Philosophical transactions of the Royal Society London 358(1438): 1729-1740)

Terborgh, J. & Estes, J. (toim.) 2010. Trophic Cascades: Predators, Prey, and the Changing Dynamics of Nature. Island Press.

Turner, W., Brandon, K.,Brooks, T. ym. 2007. Global Conservation of Biodiversity and Ecosystem Services. BioScience 57(19: 868-873

Wilson, E. & Wolkowich, E. 2011. Scavenging: how carnivores and carrion structure communities. Trends in Ecology and Evolution 26(3): 129-135 

Kokonaisvaltainen katse kehitysyhteistyöhön: me eläimet ja energia

Haluan näin kehitysyhteistyöprojektimme alkaessa avata Ekolon kehitysyhteistyötä koskevan kokonaisvaltaisen periaatteen ja toimintamallien valikoimisen taustoja. Suurissa hankkeissa on tärkeää pyrkiä mahdollisimman pitkälle pitämään hallussa vastuullisuus kolmelle taholle. Ne ovat ympäristö, ihmiset sekä muut eläimet. Vaikka "kaikki on yhteydessä" kuulostaa ensikuulemalta new agelta, hömpötykseltä ja hipiltä, muutamien objektiivisten, luonnontieteellisten pointtien kautta väite on yllättävän paikkansapitävä.

Kirjoitin joskus muinoin tekstin, joka kritisoi eläinten lahjoittamista kehittyviin maihin toimeentulon tueksi. Kuten lukuisissa postauksissani olen yrittänyt tuoda esiin, ei löydy moraalista syytä, jonka nojalla voisimme käyttää hyväksemme muita eläimiä. Sen lisäksi, että käytäntö on eläineettisesti äärimmäisen kyseenalainen, se on lyhytnäköinen myös luonnon ja ihmisten tulevaisuuden kannalta. Yksilöitä koskevan moraalisen vastuun lisäksi kaksi olennaisinta asiaa kokonaisvaltaisessa vaikuttamisessa ovat tieto perustavasta energian kulun periaatteesta luonnossa sekä ekosysteemipalveluiden käsite. Aloitan ensimmäisestä.

Energian kulku ravintoketjuissa ratkaisee paljon. Yksinkertaistettuna: Energia, joka planeettamme eliöiden käytettävänä liikkuu, tulee meille auringosta. Kasvit ovat koko ravintoketjun perusta. Käyttäen raaka-aineena ilmakehän hiilidioksidia, kasvit kykenevät rakentamaan orgaanisia yhdisteitä auringonvalon energian voimin. Nuo kasvien kasvattamat yhdisteet ovat kaikkien eläinten ravinnonsaannin edellytys: kasvit ovat tuottajia. Allaolevassa ekosysteemin energiankulun kuvaajassa niitä edustaa alin eli vihreä ja suurin palkki. 

(Kuvan lähde: opinnot.internetix.fi)

Kuvaajassa energian kulku on kuvattu alhaalta ylöspäin, eli kutakin kerrosta syövät otukset ovat kerroksen yläpuolella. Kasveja syövät eläimet ovat ensimmäisen asteen kuluttajia. Tätä ryhmää edustaa kuvaajassa turkoosi palkki, joka on hämmästyttävän pieni verrattuna alimpaan, kasvien sisältämää energiaa kuvaavaan. Syy siihen on meillekin arkipäiväinen syömisen oppi.

Ajatellaan, että kymmenhenkisessä porukassa herkutellaan kymmenen seitanburgeria. Me syöjät emme tuolloin kasva jokainen burgerin kokoista massaa lihasta tai läskiä ympärillemme. Sen sijaan syömämme energia kuluu 90-prosenttisesti muuhun. Ensinnä vain osa imeytyy. Toisena burgerien sisältänyttä energiaa kuluu esimerkiksi liikkumiseemme ja tasalämpöisyytemme ylläpitoon. Vain noin kymmenen prosenttia burgereista voi jäädä meihin - kudostemme kasvuun ja takalistojamme kaunistamaan. Burgeribileiden väki on tällöin yläkuvassa tuo pieni turkoosi palkki, ja burgerit olivat siis vihreä. Yhdeksänkymmentä prosenttia kallisarvoisen ruuan energiasta ja valkuaisesta haihtui lämpönä taivaan tuuliin. Elimme niiden energialla. Kasvoimme vain vähän. Niin epätaloudellisia me nisäkkäät olemme hyötysuhteeltamme. 

Kokeilemisen arvoinen seitanburgeri blogista Huono valo, ruma kattaus:
LINKKI

Burgerinmussutuksen tilanne on kuitenkin vielä hyvä verrattuna siihen, että olisimmekin tuo kuvaajan punainen tötterö eli toisen asteen kuluttajia. Tuolloin olisin syöttänyt vihreän palkin eli kasvien sisältämän energian ja valkuaisen ensin jollekulle muulle. Vaikka naudalle. Taaskin 90% kasvitason energiasta olisi haihtunut taivaan tuuliin lehmän liikkuessa, hengittäessä ja pysytellessä lämpimänä. Vain kymmenisen prosenttia olisi siirtynyt lehmän omiin kudoksiin tai eritteisiin. Kun nyt söisinkin lehmän, käytettävänäni olisi vain kymmenen prosenttia siitä energiasta ja ravinnosta, jonka suoraan kasvien syöminen olisi voinut minulle tarjota. Saisin yhden ainoan burgerin. Nisäkkään kehoni tuhlaisi jo valmiiksi vähiin tuhlattua energiaa. Ruokkisin ainoastaan itseni, mutta olisin käyttänyt yhtä paljon maapinta-alaa kuin kymmenen kaverin kasviburgereiden tapauksessa. 

Eläintä syödessäni kulutan siis kymmenkertaisesti suuremman pinta-alan ruokaa. Tämä tarkoittaa kymmenen kertaa tuhlailevampaa maapinta-alan, eläinten ja ihmisten elinalan, puhtaan veden jne. käyttöä. Kasvisburgerin tapauksessa olisin voinut kestitä yhdeksän muutakin ihmistä niillä resursseilla, jotka lehmätapauksessa otan yksin itselleni. Ei kuulosta elänystävälliseltä, ei ekologisesti kestävältä, eikä humanitaarisesti vastuulliselta. 

Tiivistettynä: Muut eläimet ovat kanssamme samanlaisia elämänsä oman elämänsä eläjiä ja vapauden kaipaajia. Olivat ne kognitiivisesti sitten miten paljon meitä yksinkertaisempia, niin kauan kuin niillä on tunteet ja tietoisuus, meillä on vahvemman velvollisuus. Vaikka tuon seikan ääneensanomisesta seuraa parhaimmillaankin kakkamyrsky, se on objektiivisesti katsoen vain sanottava. Tuo yksilöitä koskeva moraalinen velvollisuus vertautuu historiassa ihmisoikeuskamppailuihin ja on itse asiassa aivan samaa kamppailua. Siinä ensimmäinen kytkös. 

Toinen asia, joka liittää ihmisen, luonnon ja eläinten hyvinvoinnin keskenään yhteen on tämä rajallisen planeetan asuminen. Tiedämme, miten enegia kulkee ekosysteemeissä ja tiedämme, millaiset ekologiset seuraukset eri selviytymisratkaisuilla on verrattuna toisiinsa. Meillä on rajallinen määrä resursseja, eikä olisi järkevää lähteä ottamaan toiselta ja antamaan toiselle. Maailmassa on vakiomäärä esimerkiksi maapinta-alaa asumiseen ja viljelyyn tai puhdasta vettä. Voimme hetkeksi ostaa itsellemme lahjoittajan iloa minkä tahansa lahjan kautta, mutta pitkällä aikavälillä saamme parhaat tulokset varmistamalla lahjoittamisen aidon vastuullisuuden ja kokonaisvaltaisen, pitkäkestoisen eettisyyden.

Kolmas kokonaisvaltaisuuden perusteleva seikka, sekin resursseihin liittyvä, on ekosysteemipalveluiden käsite. Jos tuhlaamme maapinta-alaa ja karsimme jatkuvasti maapallon lajistoa, korvaten sen monokulttuureilla tai omaan hyötykäyttöömme laiduntavilla eläimillä, tulemme itsekin kärsimään seurauksista. Siitä lisää seuraavassa osassa.

Farm Sanctuaryn asukas katsoo silmänurkastaan ja muistuttaa:
muutkin eläimet elävät mieluiten elävänä ja itse päättäen. 

Kohti Ugandaa!

Heippa kaikille! Tällä kertaa täällä kirjoittelee Lumi, helsinkiläinen 19-vuotias tyttö, joka on lähdössä unohtumattomalle matkalle Ugandaan, Nakivalen pakolaisasutusalueelle. Noora kertoikin edellisessä postauksessa jo hieman pakolaisuudesta sekä Ekolon ja Suomen pakolaisavun välisestä yhteistyöstä, mutta minä valotan vielä hieman lisää omasta näkökulmastani.

Suomen pakolaisavulla ja Ulkoministeriöllä on meneillään yhteinen Nuoret maailmalle -hanke, jonka kautta meitä lähtee 10 suomalaisnuorta kohti Ugandaa. Pääsemme konkreettisesti näkemään, kuinka länsimaalaisten ihmisten lahjoituksilla on mahdollista auttaa ja kuinka tärkeää meidän auttamisemme oikeasti on. Omakohtaiseen kokemukseen nojaten tulen kertomaan matkastani sekä maailman pakolaistilanteesta yläasteilla ja lukioissa matkani jälkeen – pakolaisten auttamisen lisäksi myös suomalaisnuorten globaalikasvatus on suuressa roolissa hankkeessamme.

Tavoitteenamme on ollut saada kerätyksi vähintään 6000e yrityslahjoituksin, lipaskeräyksin sekä erilaisten tapahtumien järjestämisen kautta. Olemme onnistuneet yli odotusten -suuri kiitos kuuluu myös Ekololle avokätisestä lahjoituksesta. Keräyksen tarkoituksena on siis parantaa pakolaisten koulutustasoa ja mahdollistaa heille tulevaisuuden ammatti. Oman elämän kehittäminen ja tulevaisuuden luominen ovat siis tärkeinä pointteina. Koulutuksen myötä pakolaisten itsevarmuus ja optimistisuus tulevaisuutta kohtaan kasvaa. Myös pakolaisten vapaa-ajan toiminnan monipuolistaminen on tärkeässä osassa, sillä elämänilolla on tärkeä merkitys tulevaisuuteen katsottaessa. Hankkeen (eli meidän nuorten matkat) rahoittaa Ulkoministeriö, joten kaikki lahjoitukset ohjataan suoraan Ugandaan - ei meidän nuorten matkaan.

Ekologiset ja eettiset arvot ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja Ekoloa ja muita vastaavia ekokauppoja on tullut käytettyä lyhyen elämäni aikana paljon. Yhteistyö Ekolon kanssa on siis itselleni erittäin mieleinen. Siksi koetankin matkan aikana pohtia näkemääni ja kokemaani omana itsenäni mutta myös Ekolon asiakkaan näkökulmasta.

Matkani jälkeen tulen kertomaan konkreettisia esimerkkejä kohteista, johon Ekolon lahjoitukset käytetään. Tällaisia kohteita tulee olemaan ruokakasvien puutarhaviljely, pakolaisten ympäristötietoisuuden lisääminen, puiden istutus sekä sieniviljelmät. Lahjoitukset tullaan ohjaamaan pakolaisten koulutukseen sekä koulutusta tukeviin materiaalihankintoihin. Tausta-ajatuksena aion myös pitää mielessä ihmisoikeuksien toteutumisen sekä kestävän kehityksen periaatteet.

Lähtö Ugandaan on jo aivan käsillä, odottelen tämän viikon lauantai-aamua superinnokkaana!

- Lumi

Yhteistyön alku ja tukea rohkealle matkalaiselle!

Maailmassa on tällä hetkellä yli 50 miljoonaa pakolaista ja turvapaikanetsijää. Pakolaisuuteen pakottavia syitä on monia, merkittävimpinä vainon, sorron tai väkivallan uhka kotimaassa, aseelliset konfliktit ja sota sekä ympäristöolojen muuttuminen ylitsepääsemättömiksi. Humanitaarisen avun tarve tuskin tulee vähenemään tulevaisuudessa, kun ympäristöongelmat ja ilmastonmuutos kiihtyvät, kiihdyttäen entisestään myös resurssien hallintaa koskevia konflikteja. 

Ihmisten, luonnon ja eläinten hyvinvointi ovat kaikki yhteydessä toisiinsa, ja siksi myös humanitaarisen avun tulisi olla linjassa muun eettisyyden kanssa. Olemme Ekolossa aloittaneet kokonaisvaltaisesti eettiseen toimintaan pyrkivän yhteistyön Suomen Pakolaisavun kanssa. Kyseessä on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton järjestö, joka pyrkii pitämään pakolaisten oikeuksien puolta sekä kohdemaissa että paluumuuton yhteydessä. Tällä hetkellä toimintaa on Liberiassa, Sierra Leonessa, Thaimaassa ja Ugandassa. Lisäksi järjestö tekee tiedottamistyötä Suomessa. Arvostan erityisesti järjestön tavoitteita toimia paikallisesti ja joustavasti, tehden avustuksista paikallista osaamista kunnioittavia yhteistyöprojekteja. Lähdemme tukemaan ja kehittämään humanitaarisen avun muotoja, jotka ovat kokonaisvaltaisesti ja pitkällä aikatähtäimellä eettisiä ja läpinäkyviä sekä huomioivat paikalliset erityispiirteet. Kehitämme siis Ekololle omaa lahjoitusväylää, jolta varat johdetaan suoraan nämä kriteerit täyttäviin kohteisiin. 

Mistä tämä koko yhteistyöajatus löytyikään?

Suomen Pakolaisapu on aivan pian, tässä kuussa, lähettämässä kymmenhenkisen joukon suomalaisia nuoria tutustumaan Ugandan pakolaisasutusalueelle. Eräs lähtijöistä on Ekolon vakituinen asiakas Lumi, joka otti kauppaan yhteyttä kerätäkseen varoja matkan kehitysyhteistyötavoitteisiin. Nuoret valittiin kuvakilpailusta, jossa osallistujat esittivät visuaalisen vastauksen tehtävänantona olleeseen, pakolaisuutta koskevaan kysymykseen "Mitä jos se olisin minä?". Matkan tarkoitus on nähdä järjestön työ ja varojen perillevienti pakolaisten elämää helpottamaan. Lisäksi olennainen osa on tutustua oloihin Ugandassa ne itse kokien, keskustella ihmisten kanssa kasvotusten ja välittää myöhemmin tietoa pakolaisuudesta sekä mediassa että kouluissa. Pakolaisuuden arkea ei ole helppoa kuvitella, saati sitten samaistua siihen, kun itse elää yltäkylläisesti Suomessa. Myös uutisointi pakolaisuutta koskien on usein lukuja ja ihmismassoja. Vertaiskokija voi valottaa asioita kuulijoilleen ihan eri tavoin, omista kokemuksistaan ja vaikutelmistaan lähtien. 

Muusta yhteistyöstä Suomen Pakolaisavun kanssa blogataan myöhemmin lisää, mutta juuri nyt olisi ajankohtaista tukea Lumin huikean reissun tukipakettia matkan omilla viitenumeroilla. Itse matkustus saa ulkoministeriön tuen ja lahjoitusvarat menevät itse projekteihin paikanpäällä. Merkittävän yhteistyökipinän sytyttäneen Lumin toivotamme tervetulleeksi bloggaamaan tännekin näkemästään ja kokemastaan! Mikäli reissun päällä vain aikaa, sähköä ja nettiä löytyy :)

Tilitiedot Lumin reissuprojektin tukemiseen:

Saaja: Pakolaisapu

Tili: FI7180001300223667

Viitenumero: 6897509569 

Ugandaan lähtijät tunnelmoimassa (kuva: Nuoret Maailmalle-projektin fb-sivu
https://www.facebook.com/NuoretMaailmalle?fref=ts )